Jouluaattona kävin Nokian Liikuntamaailmassa aamuaerolla ja treenaamassa ennen vanhemmilleni menoa. Meillä ei ole oikein jouluperinteitä, lähinnä jouluna vain syömme yhdessä, muun ajan olemme ja katsomme telkkaria. Tänä jouluna en kuitenkaan syönyt jouluruokaa. En saanut tosiaan lupaa syödä, niinpä menin täysin ohjeiden mukaan. Tämän olin tiedostanut jo heti dieetille lähdettyäni, sillä krppani toiminta ei ole helpoimmasta päästä, tiedän sen hyvin itse. Olin ajatuksen kanssa sujut jouluaamuun saakka. Silloin iski melko surullinen olo, kun heräsin. Syynä oli ehkä se, että mun joulumieli on hieman hävinnyt sen jälkeen, kun perinteemme loppui. Siitä saakka, kun muistan, olemme viettäneet joulua äidin sukuaisten kanssa. Sen jälkeen, kun mummu ja vaari nukkuivat pois, tämä perinne on lähtenyt. Olen tottunut, että jouluna on paljon ihmisiä ympärillä, mutta nyt on vain äiti, isä ja minä. Toisena ehkä vähän harmitti, kun katselin kuvia ihanista joulupöydistä ja cheatmeal päivistä. Tiedän, että ei saa vertailla muihin, mutta kyllä se tietty hieman harmitti. Pääsin kuitenkin tästä olosta melko nopeasti yli, koska ei mun tehnyt edes mieli mitään erityisesti. Tottakai olisi ollut kiva saada hieman riisipuuroa, porkkanalaatikkoa ja muutama konvehti. Kuitenkaan ne eivät merkkaa mitään verrattuna siihen, että loistan kisoissa tietäen, että tein parhaani juuri tätä varten, mitä olen unelmoinut. Tämä laji vaatii itsekuria ja omistautumista sille. Vaikka tälläisia pieniä harmituksiakin välillä tulee, nautin ja haluan tehdä tätä. Ne eivät maailmaani kaada taikka lannista pitkäksi aikaa. Mulla on tietynlainen palo ja halu tehdä kovia treenejä, kehittyä, syödä terveellisesti ja tarkasti, sekä laittaa itseni välillä hieman koetukselle. Odoton kisoja niin kovasti myös siksi, että rakastan esiintymistä. Odotan hetkeä, kun pääsen astelemaan lavalle.
Haluan tehdä kaikkeni ja yritin kääntää ajatukseni positiivisiksi. Ajattelin sitä, mitä valmentajani minulle joskus sanoi. Hänellä oli ollut kaikista kovin dieetti (muutamaan muuhun kisaajaan verrattuna) ja kaikista parhaimmassa kunnossa hän myöskin oli ollut. Toivon myös tätä itselleni. Laitan tämän projektin kaiken muun edelle, tiedän sen ainakin itse. Yritän opetella kuuntelemaan kehoani ja tekemään asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Itsehän tässä kropassa elän ja tunnen. Tein aikalailla aamuaerot ja treenit arkipäiviin, että mulla olisi ollut mahdollisimman paljon aikaa levätä jouluna ja myöskin aikaa ihmisille joita en näe kovin usein. Uskoin, että näin saan stressini vähenemään ja kroppani saa oikeasti hieman levähtää (paino saattaisi pudota enemmänkin). Vaikka vielä ei edes mennä niiin kovaa. Lepo on aina tarpeellista, sillä lepoviikkoja ei ole ennen kisoja ja muutenkin, kun olen niin stressaava tyyppi. Energiaa on vielä riittäänyt treeneihin ja muuhun melko hyvin. Mielikin on ollut yllättävän hyvä, vaikka tottakai välillä tulee pientä väsy kiukutusta, mutta sekin on osittain mulle ominainen tapa, enkä oikeasti saata edes huomata tai ajatella sitä sillain, miten toinen sen ymmärtää, ehkäpä:D Niin ja tosiaan mun paino on pudonnut nyt viime viikosta melki kilon! Jotenkin ihan erilainen olokin, kun on saanut vihdoin hengähtää eikä oo ollut MIHINKÄÄN kiire. Joulun kuuluukin olla rentoutumsen aikaa ja näin se on ainakin mulla mennyt, kerrankin. Parasta on ollut yhteinen aika perheen ja poikaystäväni kanssa. Nykyään molemmat ovat töissä ja itse treenaan monta tuntia viikossa, niinpä yhteistä aikaa ei ole hetkeen ollut. Nyt saimme viettää rauhassa aikaa myös keskenämme. Nämä päivät auttavat jaksamaan taas pitkälle hetken aikaa. Alkufiiliksistä huolimatta, mistään ei voi kyllä jälkeenpäin valittaa<3 Innolla odotan jo uutta vuotta, aika menee ihan hullun nopsaa ja enään se 16+1!
Aikalailla tuli sepitettyä fiiliksistä äsköisessä tekstissä, kun juttua rupesi vain syntymään. Tässä kuitenkin vielä hieman tarkemmin ja lisää jouluni kulusta. Tosiaan äiti oli varannut salaattia ja muutamaa eri kalkkunaa mulle.Sainkin maittavan jouluaterian. Lautasellani oli paljon salaattia, kalkkunaa, kalaa, raejuustoa ja herkkusieniä. Illalla meillä oli myös hauskaa, vaikka katselimmekin sitä telkkaria. Ohjelmat eivät ehkä olleet suosikkejani, mutta oli hauska kuulla kun vanhemmat naurouivat kilpaa huonoille suomalaisille ohjelmille. Kaikki oli hyvällä mielellä ja vanhemmat tykkäsivät tosi paljon lahjoistani. Ajattelin, että panostan, sillä vanhempani ovat tehneet niin paljon eteeni. Jäin myös yöksi sinne, vaikka aluksi olin ajatellut tulevani kotiin. Nukuin oikein hyvin ja oikeastaan nukahdin koneen äärelle, kun illalla liukenin omaan rauhaani, sillä olin niin väsynyt.
Joulupäivänä kävimme vielä aamusta äitin kanssa hieman kävelemässä ja jutustelemassa. Lähdin ajelemaan Liikuntamaailmalle ja kävin tekemässä plyon ja vatsat. Sen jälkeen ajelin takaisin Tampereelle ja avasimme kotona loput lahjat. Sain mm. uuden vaa'an, sukkia, aluskerraston, aamutakin ja ihanan timanttisen korun. Illalla menimme vielä poikaystäväni isovanhemmille käymään. Mietin aluksi, että lähdenkö, sillä tarkoituksena oli mennä syömään ja itse en pystynyt. Söin itseni ihan täyteen sitten kotona ennen lähtöä. En kuitenkaan kehdannut olla menemättä ja ilta oli lopuksi todella mukava, vaikka jouduinkin kieltäytymään muutaman kerran. Onneksi isovanhemmat ja poikaystäväni vanhemmat ymmärtävät eivätkä pakottamalla pakota tai loukkaannu, kun kieltäydyn. Ei tullut siis ahdistavaa tai harmillista oloa. Onneksi jouluja tulee vielä monta, eikä ruoka maailmasta lopu!;)
Äitihän oli ostanut myös kasan poistokarkkeja ja valkkasin niistä parhaat ( pahvilaatikollisen), suljimme laatikon visusti kiinni ja se avautuu sitten huhtikuussa!
Ihanaa vuoden loppua kaikille, alle viikko enään jäljellä ja sitten koittaa 2017!!
Tällä täpöö kevättä kohti: I'AM STRONG, I WILL SHOW YOU!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti