Heissuliwei!
Päätin jälleen kertoa kuulumisia dieetin etenemisestä ja mitä on tullut tässä hommailtua.
Sain maanantaina uudet treeniohjelmat joilla aloitin tiistaina. Tällähetkellä treenit ovat vain kovaa kulutusta, triplasarjoja ja paljon toistoja. Sarjojen välissä on aina kovaa mentävä aerobinen osuus, sekä treenin jälkeen inttervallit (+aamuaerot) Tuli kyllä todettua heti ensimmäisen treenin jälkeen, että täysin tappotreenit on tiedossa. Oonkin oikea hikipossu, joka vetää äänekkäästi hengästyksissä salia ympäri. Katseilta ei siis voi välttyä, eikä voi sanoa, etteikö hiki tulisi enään. Painoin ihan täysiä menemään pari treeniä näillä ohjeilla ja sen jälkeen kroppa rupesi pettämään. Tein parina päivänä aerobiset ja treenin hirveissä kivuissa ja en pystynyt melkein edes kävelemään normaalisti, ainakaan ilman kipuja. Penikat rupesivat vaivaamaan vain pahemmin, nilkat olivat todella kipeät ja lonkat äärimmäisen jumissa. Olin myös käynyt hieronnassa ja sen jälkeisinä päivinä epäkkäät ja pohkeet olivat lähes kosketusarat, kuin tulehtuneen oloiset. Kävely oli niin kivuliasta ja silti vain raahauduin salille ja päätin, että en halua valittaa, kyllä tämä tästä ohi menee. Kaiken lisäksi olin päästänyt yläkropankin niin jumiin, että rintaan koski ja olo oli ihan juminen, EI HENNA NÄIN! Kuitenkin perjantaina näin salilla joukon ihania ystäviäni, jotka pakottivat mun ottamaan yhteyttä valmentajiin. Soitinkin Joonakselle ja puhuimme asiasta hetkisen ja sovimme, että soitellaan tarkemmin illalla, kun he ovat Maijun kanssa jutskanneet.
Menin illasta vielä ystäväni kanssa Nokian Edeniin uimaan ja rentoutumaan. Meillä oli todella rentouttavaa ja mukavaa yhdessä pitkästä aikaa ja lilluteltiin melkein tunti poreilevassa kuumavesialtaassa. Uskallettin myös pulahtaa jopa hyytävään kylmäaltaaseen. Teki kyllä kropalle eedvarttia ja jaloissa vain kihelmöi. Tätä oon kaivannut jo niin pitkään ja onneksi vihdoin tuli lähdettyä. Viihdyttiin uimassa kokonaisuudessaan muutaman tunnin ja lopuksi vielä nautiskelimme trooppisessa- ja höyrysaunassa. Olisimme varmasti pidempäänkin olleet, mutta safkat odotti ja olokin rupesin olemaan jo sen mukainanen:)
Illalla, kun pääsin kotiin niin valmentajani soittivat ja olivat todella huolestuneita mun tilasta. Seuraavana päivänä heti lääkärille ja tarkistettavaksi ettei vain ole esim. tulehtunut tai muuta vakavaa. Sehän olisi tietänyt prepin loppua. Tietenkään en pystyisi jatkamaan oikeasti tällaisissa kivuissa mitenkään, kun töitäkin on niin paljon tehtävänä. Ilman jalkoja nimittäin on aika vaikea tehdä mitään. Niitä tarvitsee myös tulevaisuudessakin niin terveysedellä täytyy vain mennä (liian kova pää tuli taas huomattua, mutta kiitos muiden) Onneksi lääkärissä käynnin jälkeen sain olla tyytyväinen, että mitään vakavaa ei ollut. Viikonloppu siis saikkua ja täyttä lepoa. Maanantaina katsotaan miten jatketaan ja missä kunnossa koivet ovat. Nyt ne ovat jo melkein kivuttomat, nilkat edelleen hiemän särkevät ja pohkeet hieman jumiset, mutta uskoisin, että pystyn viemään nämä 5vk loppuun, kunhan huollan kroppaa nyt päivittäin!
Maanantaista alkaen myös kaikki makeutusaineet mm. Noccot jätettiin pois
ja se oli ehkä itselleni pahinta. Olo olikin sen mukainen muutaman
päivän. Nyt nälkä tuntuu ihan erilailla ja huomaan, että selviän ilman
myrkkyjäkin! Olen ollut aina pepsi maxin, funlightin ja Noccon
suurkuluttaja, periaatteesa kaikessa melkein oli jotain makeutusainetta
aina.. Ei ennen päivääkään ilman, mutta nyt säästyy pennit ja pärjään
oikeasti ilman niitäkin melko hyvin.
Eilinen ja tämä sunnuntai ovat olleet ihan luksusta, mulla on ollut niin ikävä näitä aamuja, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin aamupala ja istahtaa rauhassa sohvalle. Olen katsonut vain Netflixiä ja lukenut kirjaa, auringon helliessä ikkunan läpi. Huomaan kuinka puhki oikeasti olen ja kuinka mieli on kerrankin levollinen. En ole miettinyt treenejä, dieettiä, töitä... Tottakai hieman harmittaa, kun jäi tältä viikolta 1 aamuaero ja plyo tekemättä ja sunnuntaivuoro töistä, mutta uskon, että tämä oli täydellinen minipreikki tähän kohtaan. Ei voi sanoin kuvailla kuinka hyvältä on vain tuntunut olla. Tekisi tavallaan mieli vain jäädä tähän moodiin. Siitä huolimatta haluan nousta maanantaina ja vetää perepin loppuun, koska unelmoin päivästä, joka on 22.4., sekä tätä on tehty jo niin pitkään. Pidän kyllä treenaamisesta, mutta pakko myöntää, että en nauti enään siitä niin paljon, koska treenejä on todella paljon ja välillä on todella säätämistä kaikkien elämän osa-alueiden kanssa. Punttien heiluttelusta silti edelleen pidän, aerobinen ei vain ole ihan se mun juttu enään noissa määrin. Onneksi sain haettua vanhemmiltani fillarin, joka helpottaa kulkuani Tampellan salille. Treenaan nykyään siellä ja aamuaerot teen keskustassa. Sen takia, että siellä on helpompi tehdä treenini ja siellä on vähemmän porukkaa. Myös vaihtelu virkistää.
Kaiken lisäksi olen äärettömän onnellinen omasta työstäni ja tästä matkasta mitä olen tehnyt. Tästä ei todellakaan kuka vain selviäisi. Tämä on todella kovaa ja raakaa varsinkin jos kroppa ei meinaa pelittää. Tietenkin jokaiselle sopii erilaiset jutut ja jotkut tarvitsevat enemmän yms.. Uskonkin, että menen yhtä kivikkoisinta tietä, mutta saapahan ainakin olla ylpeä itsestään ja kaikesta mitä on tehnyt ja uhrannut:)
https://www.youtube.com/watch?v=eRQmEpe7e9Q
~Henna
