FITNESS CLASSIC 2017 osa 2

 

(Tomi Rehell)

Sunnuntai ja uusi päivä, uudet mahdollisuudet. Halusin saada korjattua osan virheistä ja ulkonäön kohdalleen. Tavoitteena jäädä parempi yleisfiilis ja enemmän kokemusta lavalta.

Lauantai iltana olin juonut puoli pulloa viiniä ja nukuin yöni todella huonosti. Sain nukuttua ehkä muutaman tunnin, vaikka kello oli soittamassa vasta 7.15. Kunto oli kuitenkin parempi kuin lauantaina ja Maijukin oli ehdottomasti sitä mieltä. Kävin aamulla kuntotsekissä ja siitä lähdimme Lotan kanssa uudestaan väriin. Väristä tuli älyttömän hyvä ja tasainen. Sen jälkeen pistettiin norsuhousut jalkaan ja paineltiin niillä loppupäivä Helsingissä ja hotellilla. Katseita tuli hieman, mutta ei haittaa, ylpeänä kannoin näin coolit pöksyt;D Menin värin jälkeen Tiinalle meikattavaksi ja hiusten laittoon. Meillä oli nyt aikaa kerrakseen ja meikki, sekä tukka onnistuivat ihan nappiin. Olin suuuper onnellinen tästä lookista, sillä se edellispäiväinen oli hieman liian tumma. Maiju ja Joonaskin olivat todella tyytyväisiä tähän! Kerkeismme napsimaan Tiinan kanssa myös kuvia ja niistä tuli tosi mageita. Pakko sanoa, että näytin hyvältä ja pieneltä, sekä maisemat olivat kunnossa.

Kävin huoneessa pakkaamassa ja hieman lepäämässä. Käväsin myös Lotan huoneessa vaa'alla, katsomassa painoni ensimmäistä kertaa yli kk. Sehän näytti 59,8! Mielestäni luku sinänsä oli suuri kisapainoksi, MUTTA mulle se oli todella pieni. En nimittäin ole painanut ala-asteen jälkeen alle 64kg...(Viimeistelyiikon aikana painoa putosi n. 4kg, kun olin antanut poikaystäväni katsoa painoni) Taas menee näihin kilo juttuihin, vaikka sillä ei mitään väliä olekkaan, mutta kyllä tämä vaan oli mulle todella iso ja merkittävä juttu.

 Sen jälkeen suuntasimme Kultsalle siinä puol 2 maissa, sillä kisani olivat vasta 15.00. Olin viimeisenä vuorossa ja siksi jäin yksin Maijun ja Joonaksen kanssa. Ihan outoa, kun eilen meitä oli kolme ja muutenkin takahuoneessa oli tyhjempää.

 

Mua ei ollut eka merkattu edes listalle!! Onneksi Maiju sai sen hoidettua ja sain numeron 182, joka oli hieman eri kuin muilla tytöillä. Olin jälleen ensimmäisenä jonossa. Hämmennyin myös todella, kun nimeni sanottiin viimeisenä, mutta tiimiä ja pikkakuntaa ei sanottu. Eipä siinä mitään, skabaa jatkettiin ja mielestänin se meni hyvin. Muistan lavalta hetkiä ja nautin siellä olosta todella paljon. Jaksoin hymyillä, vaikka olin viimeisessä vertailussa ja loppujenlopuksi viimeisenä eli 15. Olin kuitenkin päässyt siis eliminaatiosta jatkoon ensimmäiseltä kierrokselta.

 

(Bodymag)

Sijoitus jäi harmittamaan ja kiinnostaisi tietää mikä mättäsi, muutakuin pehmeä kunto. Olisin luullut, että olisin kuitenkin hieman paremmin sijoittunut ja tämä jäi vaivaamaan kyllä todella. Mun mielestä kunto ei ainakaan ollut kaikista huonoin, luukkikin onnistui ja poseerasin/esiinnyin jopa paremmin kuin osa.. Nämä siis ovat omia mielipiteitäni. Todella kiinnostaisi tietää tuomarien näkökulmasta, että mikä nyt mättäsi. Olen saanut kuitenkin tosi hyvää palautetta ihmisiltä, jotka ovat lajin parissa ja oli katsomassa kisoja. Kuitenkin mulle jäi todella onnellinen ja hyvä fiilis kisoista. Hampaankoloonkin tietty tavaraa jäi, siksipä nämä eivät todellakkaan olleet viimeiset skabat. Tämä matka oli niin raskas, täynnä onnistumisia, epäonnistumisia, ilon ja surun hetkiä, itsensä voittamista, henkistä kasvua, uusia ystäviä.... Eihän tätä voi siksi jättää tähän;)

Kävin kisan jälkeen vielä uudestaan ottamassa Rehelillä kuvat, sillä halusin ikuistaa itseni vielä paremmassa kunnossa ja upeen näköisenä. Kuvauksen jälkeen kaivoin valkoisen lootan naamani eteen ja söin ensimmäisenä herkkunani OMAR-MUNKKIA! haalleluja, että oli nannaa<3 Pakkohan tämä hetki oli myös ikuistaa.

Kirjoittelen vielä fiiliksistä enemmän ja miten arki kisojen jälkeen on ruvennut pyyhkimään. Nyt olo on todella väsynyt ja tämä ensimmäienn viikko on ollut varmaan pahempi, kuin yksikään dieetillä. Henkiselle puolelle tämä on äärimmäisen vaikeaa ja ajatukset seilaa maasta taivaaseen kokoajan. Kisakunnosta ei ole tietoa ja ruoka on maistunut ehkä vähän liikaakin. Olo on siis todella sekainen, tyhjä, väsynyt ja hukassa oleva. Toivotaan, että tämä pian helpottaa ja löydän taas fokuksen tekemiseen ja hyvään fiilikseen. Tämä kuitenkin on puuhaa mistä oikeasti nautin, vaikka nyt siltä ei tunnukkaan. Tästä myöhemmin lisää.

 

Kakun väänsin viimeistelyviikon torstaina ja perjantai aamuna. Tein suklaapohjat kahdella eri tyylillä (maidoton,gluteeniton,vähäsokerinen). Haasteita oli, mutta osuikin nappiin loppujen lopuksi! Sokeria lähinnä on vain nutellassa, mitä on kakun välissä ja päällä, sekä koristeena olevista karkeista:D Tuli älyttömän hyvää ja mehevää kakkua, harmi vaan, että muut oli kisan jälkeen jo lähteneet, joten kakku jäi lähinnä meidän tuhottavaksi. Toisessa kuvassa on maanantaiaamun kotibrunssi<3

~Henna